Lepää rauhassa ystäväni eläin, ihminen minussa itkee, eläin minussa kaipaa.
Me olimme ystäviä niin monet vuodet, ettei meitä yksi kuolema erota.
Ikävääni itken, ystäväni, etkä sinä ole nuolemassa kyyneleitä, siksi itken.

–Uma-  

Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katsomaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi, ole hiljaa.
Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

> takaisin